No juu, nyt on Oulu sitten nähty ja käyty. Ihan hullua touhua tämä koira näyttely elämä, niin onko se elämää, sitä voi pohtia jokainen mielessään niin minä kuin muutkin. Hullun touhua ainakin.
LAUANTAI PÄIVÄ
Niinpä saavuimme Ouluun, aamu alkoi jo ihan päin peetä jo ensimetreillä 2 km ennen näyttelypaikkaa. Odoteltiin siinä liikennevaloissa jonossa valojen vaihtumista, no vaihtuivathan ne mutta jono ei liiku kuin yhden auton verran aina valovälillä. Siinä sitten miettimään mikä täällä mättää ja mättihän siellä. Koko 2 km matkan taitoimme reilu 20 minuttia, portilla oli hieman ruuhkaa. Sitten piti vielä purkaa auto, lastata kamat trimmipöydän päälle, niin teltta, koiruus, reput, penkit sun muut, kiirehtiä rokotustodistuksen tarkastukeen ja etsiä vielä kehä. Aikaahan minulla ei enää ollut juuri mitään meidän kehän alkuun...joten päätimme, että emme pura telttaa ollenkaan, trimmipöytä vain esiin ja Into pöydälle.
Onneksi ystäväni Kati oli mukana, siinä kun minä hössäsin numerolappujen kanssa ja irrotelin Inton pompuloita, Kati oli jo harjanvaressa kiinni ja selvitteli Inton turkkia fiiniin kuntoon ja ehdittinhän me. Katille suuren suuret kiitokset, pulassa olisin ollut ilman sinua, tai ainakin koira olisi mennyt sillai romulaisena kehään.
Mutta auta armias mihinkäs suohon me ollaan jouduttu, nyt voisi todeta ihan oikeasti, että olimme kyynärpäitä myöten savessa. Eikä siinä vielä kaikki, kehät oli laitettu keskelle raviradan "nurmialuetta" siksi sitaateissa, että minä ainkaan en ole ennen nähnyt noin huonoa "nurmialuetta" korsien korkeus oli kyllä kaikkea muuta kuin pikkukoirille sopivaa, siihen kun lisätään vielä se mutavelli niin eihän meidän Into suostu liikkumaan...ei sitten tippakaan. Se siitä kisasta sitten. Into NUO ERI 2
Lisätään tähän vielä se, että kyllä veti suuta hymyyn ihan väkisin kun seurasin cihujen kehää, eihän niistä koirisa näkynyt siellä kuin hännäpää...on ollut tuomarilla helppo tehtävvä, varmaan kaikkilla cihuilla oli loistavat liikkeet :)
Saapui SUNNUNTAI
Taas nokkakohti Oulua, kyytiin matkanvarrelta Kaisa, Alvaroineen ja tänään oltiinkin viisaampia lähdettiin liikkeelle tuntia ennen suunniteltua sikäli mikäli siellä olisi taas ruuhkaa, mutta kuinkas ollakaan niin olivat viisastuneet muutkin eikä ruuhkia ollut ollenkaan. Jippii huokaistiin...
Niin sitten kasattiin teltta kaikessa rauhassa, sillä taivaalla oli kyllä harmaata mutta ei se näyttänyt siltä, että sieltä jotain rupeaisi tulemaan.
Onneksi kehäkin oli toisessa paikkaa kuin eilen ja nyt ruohon korret näyttivät edes vähän ruoholta, hyvä hyvä.
Mutta annasolla kun kello rupesi lähestymään hoo hetkeä niin johan repesi, sitä vettä tuli kuin aisaa. Minkäs teet ei kun koira kainaloon ja kehään. Tänään oli aivan turha ensi kastumisen jälkeen tarjotakkaan harjaa koiran turkkiin, jumiin se olisi jäänyt tai takuttanut ainakin..eli ei kun sadepesun raikkaana tuomarin pakeille...ja hyvin kävi, Into tänään NUO ERI 1, PU 4 ja varaserti.
Kuitenkin reissu oli taas ihan kiva, on se hassua vaikka kuinka on huonot olosuhteet niin silti siitä vain nauttii...nii iihh hulluja noi koira immeiset. Kiitos Kaisa taas kivasta seurasta, bongaillaan lintuja sitten Ylivieskan reissulla lisää :)
Riikalle kerrottakoon kysymykseen, että Into on tossa missä se kuivaa itseään päällään, niin päin että...se valkea osa joka näkyy on sen kaulaa ja rintaa, pää on taipunut sinne taakse ja peppu puoli on pystyssä...heh
Kommentit