Oli siis aivan mahtava viikonloppu. Olin ensin lauantaina turistina Hämeenlinnassa näyttelyissä ja sitten Sunnuntaina oma koira kehään tosi tois hienona, sillä sen laittoi kuntoon meidän oma kasvattaja, on sillä vain taito hyppysissä. Näyttelyt meni ihan hyvin nyt ei kyllä sijoituttu mutta arvostelu on hyvä..tässä tulos NUO/ ERI2/varaserti, vaikkakin sanoin jo Intolle edellisen näyttelyn jälkeen ettei noita varasertejä enää tarvita niin ei uskoneet juuttaat..:D

Sain vierailla meidän kasvattajalla, tavata ihania ihmisiä pitkästä pitkästä aikaa ja oli kivaa, jännää ja hekumallista, voiko tätä tämän enempää hehkuttaa...voin minä:) Niin ja Valkeakosken näyttelyn huipentuma oli tietenkin se että meidän kasvisryhmä (lue kasvattaja) oli BIS2 eipä yhtään paha on ne vaan hienoja koiria, minä siellä tippalinssissä taas kerran :) Kasvisryhmään työnsin Inton hienolle handlerille, minä kyllä maksoinkin hänelle palkkaa...1 € :) Minäkö pihi nooooo en ollenkaan. Into kulki hänellä aivan ihanasti, oli kivaa seurata sitä kehänlaidalta. Iso kiitos hänelle.

Nytten rupesin opettelemaan nyytitystä, on piruvie vaikeaa mutta kyllä minä opin. Tässäpä kuva ensimmäisistä räpellyksistä..

Ei siis sinnepäinkään, no onhan ne vähän sinnepäin, sillä ne on kuitenkin tossa koirassa eikä minun omassa päässä...no tänään otettiin uusiksi ja nyt ne jo vähän näyttää oikealta. Sain Rositan omistajalta hienot kuvat kuinka se oikeasti tehdän, tulostin ne ja teippaan tonne kodinhoitohuoneen ikkunaan ja katson siitä mallia miten se oikeasti menee. Uskon kyllä itseeni, kyllä minä opin, on pakko oppia.. Tässä nää tämänpäiväiset räpellökset..

Kyllä minä ton vielä hallitsen kun vain ahkerasti harjoittelen..niin ja kunhan toi ötökkä rupeaa psysmään paikoillaan. Intoa kiinnostaa niin vietävästi toi muovin rapina, varmaan luulee, että tulee namia, eipä muuten tulekkaan vaan nyyttejä..Jesse kyllä sanoi noita nyyttejä ihan namin näköisiksi, no niinhän ne vähän onkin.

Oli hauska juttu kun kävin kyselemässä nyytti muovia, 4 eläinkauppaa, kaikissa eivät edes tienneet mitä minä etsin niin ja eihän niitä sitten löytynytkään. Kaveri, Rostan mamma siis lupasi lähettää postissa, olisi se toi Harminfarmin Kaisa niitä yrittänyt jostain löytää, mutta näin minä saan niitä nopeammin. Isot kiitokset Rouskun emänälle muutoinkin, hän on auttanut ihan tosi paljon minua. Hän on ihana:)

Töissä sattui ja tapahtui tänään. Ensinkin olin mennä nurin kaivonkanteen, ei se sieltä maasta paljoa tököttänyt mutta sen verran ettei tämä laiska jaksa jalkaansa niin korkealle nostaa ja kompuroin sitten siinä nippa nappa pystyssä pysyen. Sitten asiakkaalla pyyhin pölyjä pöydästä ja sen pöydän yllä on sellainen hylly. Kurotin sinne pöydän takaosaan ja otsahan se tietty poksahti siihen hyllynreunaan sillä seuraamuksella, että hampaat menivät yhteen ja etuhampaasta irotsi pikkuinen muru..ei iso  mutta nyt sitä pitää sitten kokoajan kielellä koskettaa...ärsyttää. Noitaisin kyllä tosi kuuluvasti seillä asiakas kohteessa...onneksi ei ollut kukaan kuulemassa..:)

Näihin noitumisiin ja nyytittelyihin päätän raporttini tähän.