Pötvänällä tarkoitan tietenkin tuota meidän koirulia, Intoa. Nyt kun herra on päättänyt olla syömättä niin on sitten syömättä. Harmillista tässä asiassa on tietenkin se, että kun minun pitäisi saada se vähän lihomaan jotta saisi hieman massaa ympärilleen, mutta kun ei niin ei. No kaipa se kohta taas syö kun on aikansa paastonnu, niin se on tehnyt ennenkin, paastonnu silloin vain syy oli juoksuissa nartuissa ja ne tuoksut huumasivat Pötvänän pään ja eihän silloin käy syöminen..katsotaan kuins äijän käy.

Lauantaina pesaisin koiran oli pesupäivä, mutta oli myös näyttelyyn meno, joten turkki priimaan kuntoon. Meillä Into juoksentelee huoneessa hetken ennen kuin otan sen käsittelyyn föönaukseen ja puunaukseen. No näin tehtiin Lauantainakin, pelailin tässä tietsikalla ja kohta kuuluu Jessen huoneesta tyytymätöntä örveltämistä sellaista murinan ja tuskastumisen välimaastossa olevaa ääntä ja Jesse sanoo "Into on nyt kyllä minun sängyssä." Jesse lähti tarkistamaan mitä se Pötvänä siellä touhuilee, olihan se sängyssä. Hassu oli könynnyt Jessen lakanoissa ihan simona ja tuloksen näette tässä...oli meillä naurussa pitämistä, tai ei se oikein edes pysynyt sisällä siis se nauru, vaan hörähdin ihan ääneen. Seisottiin koko perhe Jessen huoneen ovalla ja naurettiin.

Into istuu tyytymättömänä lakanoissa ja ei raukka pääse ominavuin pois..heh tuumaanpa taas hassu koira:D Niin ja tuumampa taas voi Jessen lakanat :) Hieman lakanaa raotettuamme, Into pääsi kyllä sitten vapauteen..

Ja taas minä ihmettelen miksi koirassa on takkuja :D

Niin Heinola reissu oli kiva reissu, vaikkakin meinasi olla kauhun hetket kun oli aika startata kotiinpäin. Olimme pakanneet kimpsut ja kampsut autoon koiria myöten. Autoon mentäessä kuuluu pimputusta, että jokin ovi on auki, no katsomaan mikä ovi se on...Se on takaluukku ja Kaisan koirat Sella sekä Alvis ovat siellä. Paukautin ovea kiinni uudeelleen, että menehän nyt, eikä tapahdu mitään se vain pomppaa aina auki. Tätä työtä jatkoimme jonkin aikaa ja mietimme mitä me nyt tehdään, tarkastettiin ettei mitään ole oven välissä...Alvaron korva tai vaikkapa Sellan häntä, ei ollut....APUAAA mikä neuvoksi, Kaisa jo ehdotti köyttämistä, hylättiin ajatus. Siinä kännykkä korvalla kotia soittelemaan apua, mutta samassa sain väläyksen, entäpä jos se käsikahva jumii ja sen takia ei ovi mene kiinni...näinhän se tekikin, joten homma oli helpolla ratkaistu ja paniikki liennytetty. Ajattelin vain tossa jälkikäteen, että mitä se mieheni olisi voinut asialle, kun hän oli kotosalla monensadan kilometrinpäässä meistä, varmaan kaukokorjaamalla korjannut oven. Mutta näin sitä paniikissa heti turvautuu omaa ukkoonsa.

Tuloksista sen verran, että Into oli NUO ERI1/PU4 vara serti. Kun tultiin kotiin, annoin sen varasertin Intolle ja sanoin, että näitä ei sitten enää oteta vastaan. Into oli ihan samaa mieltä, ainakin siitä päätellen kun ravisti varasertiä siihenmalliin, että kuoletkos siitä...