Tulihan tuota sitten keskusteltua isännän kanssa kunhan saimme suumme vain auki ja jollain tavalla ölistyämme toisillemme eritoraisia ajatuksia. Mutta asioihin tuli kyllä selvyys. Minulla vaan repesi suuttumus ja oikein kunnolla. Kun olimme aloittaneet sen toisimme sättimisen, syyttelyn ja minä sitä ja minä tätä keskustelun. Jossain vaiheessa mieheni sai tarpeekseen ja painui tuonne pihalle tupakille, minä ankkana vaapun perässä itkien, huutaen asioita perustellen ja kysehän on taas siitä hauvavauvvasta tietty. Kun siinä itkun ja huudon seassa punainenlanka päksähti poikki ja minulle tuli olo, että kohta sylkäisen ja iso halu olisi ollutkin sylkeä miestäni päin näköä. Onneksi en niin tehnyt vaan räkäistä moiskautin kesken kaiken itkun ja paptuksen rappuja pitkin ulos. ÄÄÄKKKSSSSS siinä meni pohja koko suuttumukselta, mieheni rupesi minulle hihittelemään ja tuumasi, että räin kuin tukkijätkä ja minuahan se sitten tietenkin rupesi naurattamaan...oma käytökseni tietty. Mutta lisäsin siihen kyllä, että minnekä minun oikeesti olisi mieleni tehnyt sylkeä....miestäni naamaan. Eilen vielä töissä kun muistelin sylkemisiäni niin tuli ihan hörö nauru kun olin taas niin hassu.On minulle ennenkin tullut tollainen samanmoinen tarve, kun olen ollut tarpeeksi tuohtuntu, hassua onkohan jollain muullakin vai olenko minä ainut hölmöläinen :)

sopu tuli, asiat selvenivät ja lupa tuli....MEILLE TULEE HAUVVAVAUVVA ! Nyt on aika tuuletukseen, hymyyn ja tosi hyvään mieleen...jiihaaaa...

2001439.jpg