Aamu lähti ihanasti käyntii, tähän väliin voisi laulaa vaikka että, "voiko ihanammin aamu enää alkaa" Nimittäin Into poika se taas keksi...Mentiin ihan rauhassa aamupissalle ja enhän minä älynnyt, että pupujussikka on myöskin aamupissalla meidän pihalla. Into siinä ärhentelemään sille, että hus hus pois meidän pihasta ja samassa pupujussikka säikähti lähti juoksuun tai oikeammin pomppuun ja ei kun Into poika reippaana perään kohti metsää. Minä huudan niskapunaisena koiraa pysähtymään, paikoilleen ja kaikki mahdolliset käskysanat mitä vain siinä tilanteessa keksin. Ei auttanut huudot, ei...koira vaan porskuttaa metsään. Sitten tulikin jo minulle huoli, sillä oli vielä pimeää ja eihän tuota röllykäistä näe pimeässä metsässä ja sit vielä sekin, että jos se tarttuu johonkin karahkaan kiinni eikä pääse siitä irti ja jää vielä petojen syötäväksi....APUAA..kutsukaa jälkikoira melle tänne ja heti !!!  Välilä näin jotain liikettä metsässä ja mutta en kyllä ollut ollenkaan varma oliko se sitten Into vai se pupujussikka.

Onneksi Intolle tulikin pian mammaa ikiävä ja näin kuinka se tulla viipottaa metsänreunaan persuus täynnä risuja, istahtaa siihen ja katsoo minua sen näköisenä, että mitenkäs minä täältä pois pääsen kun oja on välissä ja ojassa ihan kamalasti vettä...annoin käskyn hyppää ja näin Into saatiin takaisin sinne missä sen kuuluukin olla, eli mamman hellässä hoivassa...mietin vain sitä, etteipä sille tullut mieleen matkalla metsään, että kuinkas sitä sen ojan yli oikein pääsee, siitä sitä porskutettiin vain..Pupujussikoille terveisiä, on ihan kiva kun olette meidän pihalla, mutta olkaa siellä vain silloin kun Into ei ole paikalla.

Tässä muutama kuva Seinäjoen näyttelystä.