Voi tätä olotilaa, ei auta särkylääkkeet ei auta mikään. Kaipa se on ihan totta, että nuha lähtee nuhimalla, yskä yskimällä ja puute pa....no juu. Kunhan nyt vain lopettaisi ton jäsenien särkemisen, hitsi kun on persposkista asti kipeet. Eikä tämä kipu johdu mistään muusta ku tästä lenssusta. Hauskinta tässä on se, että töissäki on oltava, ei auta itku markkinoilla, mutta hassusti sitä vain sisulla pusketaan, kun vain päättää niin silloin sitä jaksaa, vaikkakin eilen tuntui, että nyt lähtee henki. :) Samaan syssyyn meillä sairastu myös toi pojan vintiö tuntuu niin pahalle kun toinen on kuumeessa ja ihan vötkylä. Niin ja nyt mökissä on hiljaista, ei jaksa hänkään ujeltaa..ei viheltää tai laulaa eikä muutoinkaan mölistä:) Kaamee äippä..On se vaan jännää miten tollasesta varhaisteinistä lähteekin ääntä, hän ei ole hiljaa sekuntiakaan, jos ei harrasta yllämainuttuja mölinöitä, hän huutaaa äiti sitä ja äiti tätä...Se kai se onkin lasten tarkoitus, olla olemassa:) Kunhan nyt vain tulisi pikkumies kuntoon, eihän se oikeesti ole mikään pikkumies mutta minulle hän on, vaikka olisi 30 vee niin hän on äidin pikkumies.  Olenkin sanonut, että tohon ovenrakoon on turha tulla mitään tytön sutturoita, minä ajan ne kaikki pois, paitsi, että luulenpa kyllä ettei enää siinä vaiheessa paljon äitiä kuunellla kun on tyttöset mielessä:) Hyvä niin.

Tässä viimoisia kuvia Niilosta, heti pesun jälkeen..