Iltana yhtenä koiria ulkoilutettaessani, no onpas tuo sitten sana hirviö..enivei..oli ihana katsoa kun nuo kaksi karvakäätyä leikkivät ja ajoivat toisiaan takaa. Nyt vain sympatiat olivat täysin Niilon puolella sillä Into laittoi pikkuipanan ihan yks nolla maahan lumeen ja kaiken huipuksi puri vielä hännästä. Enpä siihen kyllä viitsinyt puuttua, purkoon vaan ja myllätköön vaan kun kerrankin asetelma oli näinpäin.. Into vie ja Niilo vikisee. Paitsi, että eihän meidän Niilo mitään vikise, se on niin kova jätkä että..ei yksi hännän pureminen tunnu missään, se antaa vain tuolle sisupussille lisää pontta ja ei kun uudella innolla Inton kimppuun.

On niin ihanaa kun on lunta maassa, valkoista ja puhdasta. Oikeestaan tämä määrä lunta mielestäni riittääkin, kiitos, nyt vain pitäisi tasaista -5 asteeen pakkasta läpi talven ja sitten pika kevät ja äkkiä kuuma kesä..näin tämä menee, tilattu on joten tapahtukoon..

Muutama peuhuamis kuva.