Kauhistuksen kananhäkki, olen ollut viimepäivänä hätää kärsimässä ton nuoremman vinkuran tahoilta, Niilon siis. Hän juutas on nyt ruennut repimään noita Inton nyyttejä ja ihan urakalla, eikä repiminen suinkaan ole mitän hellävaraista tunnustelua, vaan ihan tappo ravistus ja hups nyytti on karvoineen päivineen Niilon suussa ja pikku-ukko on tosi tosi tyytyväinen, minä taasen en. Into pöljä ei edes välitä mitän kun Niilo repii, hän vain tyynesti katsoo "että roikut sitten siinä ipana, no roiku sitten".  Minun täytyi tehdä päätöksiä ja ottaa Intolta nyytit pois. Roikkuuhan se Niilo niissä vapaissa karvoissakin, mutta niistä onneksi hampaat menee läpi eikä suuhun jää armotonta saalista, eikä mamman tarvii itkeä Inton karvojen perään..Ainakaan niin paljon ku nyyteissä ollessaan.

Mutta asiasta aidanseipääseen, käväisin tossa aamu lenkillä metsässä. Ihan huippuu siellä pääsee nyt menemään ihan minne vaan kun hankijainen kantaa. Oli oikea nautinto reissata metsikköö ristiin rastiin ja koirat nauttii, ne juosta vipeltää jos minnekin ja kohta vilahtavat ohitseni hurjaa vauhtia, no Niilo menee hurjaa vauhtia Into hieman rauhallisemmin, mutta juosten kuitenkin..hänhän on herra hillitty :D Nyt pitäisi suoria pesemään noita karvakasoja, sittenpä pääsisin nauttimaan lopputuloksesta ja ahmimaan Lhasa Apson kauneutta silmilläni ihan sytämen kyllyydestä..eli ei kun tumasta toimeen :)

 Harjoiteltiin hieman vapaana esiintymistä, sujuihan se:)